Nyt se sitten tapahtui... Luna ryntäsi toisen koiran iholle agitreeneissä. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja toinen osapuoli olisi myöhemmin tullut vielä Lunaa katsomaan, eikä omistaja ollut millänsäkään, vaikka itse olin vähän järkyttynyt.  Jos jotain positiivista pitää hakea, niin Luna ei kuitenkaan varsinaisesti tehnyt kaverille mitään, jahtasi kauheata vauhtia ja murisi (valitsi  sitten porukan nuorimman ja itseään seuraavaksi isomman, kun on kerta itse porukan pienikokoisin ;). Osittain oli kyllä mun oma moka, kun oltiin just vasta päästy halliin ja satuttiin olemaan lähinnä opea, jonka kanssa päästiin treenaamaan rengasta. Hetken siinä emmin, että menenkö seuraavana, kun Luna ei ollut vielä rauhoittunut, vaan seurasi kuumana muiden menoa.

Karkaamisen jälkeen Luna ei rauhoittunut millään, eikä sitä kiinnostanut lelut, eikä namit (olin käynyt hakemassa samana päivänä vielä naudanmahaliuskaa, joka on neidin suurta herkkua). Noh, lähdettiin sitten ulos rauhoittumaan ja kun ei siitäkään tahtonut tulla mitään, niin selätin Lunan ja murisin sekä näytin hampaita sille hetken aikaa. Alkoi vaan naurattamaan, että saatettiin olla vähän samanlainen näky, kun eräs nuori nainen aikoinaan vahvan uros parsonin kanssa Hämeenpuistossa kumartuneena puremaan koiran kaulaa, kun ei kerta kaikkiaan mikään muu auttanut (mun mielikuvassa sillä naisella on vielä korkkarit  jalassa ja trenssi päällä) ;D Seppo sen joku kerta hoksasi, että Luna väistää, kun nostaa itse ikeniään ja paljastaa hampaansa. Nemolla sama juttu toimii niin, että poika rupee heiluttamaan häntäänsä :D

Lopputunti meni ihan mukavasti (vaikka hetken jo mietin, että haen Nemon autosta, ettei mene maksu hukkaan), Luna kiinnostui leluista ja niin päästiin treenailemaan uutena pituutta ja kertaamaan aitoja sekä keppejä. Tekemisen meininki oli taas mukana kuvioissa ja esteiden takana malttoi olla paikallaan pieniä pätkiä. Ope kovasti tsemppasi meitä ja oli sitä mieltä, että on vaan nuoren terrierin intoa, kyllä siitä vielä rauhoittuu, I hope so!

Arkikäytöksen kanssa ollaan edistytty vähän, kuten jo aiemmin taisin mainita. Saan vahvistettua johtaja-asemaa kulkemalla ovista ekana sekä meidän pihasta lähtevällä kapealle polulla, jonka jälkeen Luna ei vedä, paikka on tullut selväksi. Niitä koiria saisi vaan enemmän tulla nyt vastaan, niin päästäisiin ohituksia harjoittelemaan kumpikin koira yksi kerrallaan. Tänä aamuna kahden pikkukoiran ohitus onnistui hiljaa, vetoa hihnassa oli kuitenkin havaittavissa. Alkuviikosta ei tod ohitettu nätisti  yhtä isoa koiraa ja kyllä mua taas nolotti, vastapuoli varmaan mietti, että noi koirat taitaa elää ihan pellossa ;D Mutta juu, tässä on nyt valoa tunnelin päässä! Ja Nemon kanssa on niin ihana lenkkeillä kahden, kun ei tarvi koko ajan kytätä joka suuntaan, mitä tuleman pitää. Huomaan käveleväni paljon reippaammin ja rennommin sekä nauttivani ulkoilusta :)

Rakas pikkuriiviö vuosi sitten kesällä <3

P.S. Ollaan vahvistettu johtaja-asemaa myös muilla Jan Fennelin metodeilla eli ei huomioida koiria heti kotiin tullessa, vaan vasta kun ovat lopettaneet pomppimisen ja rauhoittuneet sekä syödään yleensä ensin, koirat saavat sen jälkeen ruokansa tai käytetään ns. eleruokintaa.

P.S.2 Nemo pääsi kans agitreeneihin parin viikon tauon jälkeen. Janne oli kehitellyt meille tosi teknisen radan, joka sujui siihen asti, kun ajattelinkin, että mennään. Moneen kertaan sai tiettyjä kohtia hioa, mutta koko ajan parani. Lopuksi treenailtiin vielä keppejä tarpeeksi monella verkolla ja löytyihän sieltä sitä vanhaa vauhtia ja intoa hommaan!