Oon ryhdistäytynyt ja laittanut viikon verran koirien menoja kalenteriin ylös. Niin on helpompi katsoa, kenellä on eniten energiaa ja viedä se koirista pidemmälle lenkille/lenkkitreffeille/kylään tms. Niitä on vaan niin helpompi lenkittää yksitellen ja antaa samalla jokaiselle vähän omaa aikaa. Toki yhdessä tehdään lyhyemmät aamulenkit ja iltapissatukset, isojen koirien kanssa, Nuga erikseen.

Lunan kanssa kun ollaan tehty pidempää lenkkiä, tuntuu että ensimmäiset 45min on valppaana, jonka jälkeen rentoutuu ja loppuu se älytön vetäminen! Koirat ohittaa tosi kivasti äänettömästi, mutta aina tarvii olla itse tilanteen tasalla, sillä rähinä on varma, jos pääsee toisen koiran kohdalla vetämään, eikä tietenkään kosketusetäisyydelle auta mennä. Lisäksi ollaan leikitty hihnassa ja liinassa/vapaana. Aivan vapaaksi en ole Lunaa vielä uskaltanut päästää, mutta liinan mitta riitti hyvin, kun umpihangessa touhuttiin kahden narupallon kanssa. Tosin yhden kanssa tultiin kotiin, sillä sinne hankeen se sitten hukkui.. Ja ei kun ostamaan toista narupalloa viikon sisään.. ;)

Luna sylikoirien sylikoira <3

Nuga on ollut aika äänekästä poikaa lenkeillä eli pitää sellaista varoitushaukkua, kun näkee kaukana ihmisen tai koiran, varsinkin pimeään aikaan. Ensin yritin kitkeä haukkumista pois namipalkalla, mutta sen nielaistuaan, aloitti taas. Sitten yritin leikittää, jotta rentoutuisi pihalla, toimi siinä mielessä, että Nuga ei huomannut toisia koiria. Paras keino ehkä kuitenkin oli tuo niskasta silittäminen, mikä koiraa rauhoittaa. Myös Nemon kanssa lenkkeillessä Nuga ei ole toisille koirille haukkunut, sillä Nemo ei juurikaan niihin reagoi. Eläinlääkärissä vaan meni aika pärinäksi, kun rokotukselle mentäessä Nuga törmäsi aulassa kissoihin ja kaniin + toimenpiteen jälkeen sai vuoroaan odottava mopsi kuulla kunniansa.. Ehkä tää tästä.  

Nugalla on ensimmäiset hampaat lähteneet ja viime viikolla oli vähän nakerrellut kylppärissä saunan oven karmeja sekä alinta penkkiä. Myös useampana yönä tuli herätys siinä 04 paikkeilla, ilmeisesti siksi, että ikenet kutisivat, sillä rauhoittui kyllä, kun antoi uusia puruluita jyrsittäväksi. Onneksi tällä viikolla on saanut yöt nukkua paremmin. Nemo muuten on suhtautunut Nugaan myötämielisemmin jo useamman viikon ajan. Keittiössä ei tule enää niin usein nokkapokkaa ja samalla sohvallakin mahdutaan pötköttelemään :)

Samalla sohvalla sulassa sovussa

Agilityssä Lunalla oli tällä viikolla sopivat kierrokset. Aika vaikeita juttuja mentiin; takaakiertoja, jaakotusta ja takaaohjausta. Luna meni kyllä kaikki, mitkä osasin näyttää oikein, mutta jos en ajoissa näyttänyt, niin alkoi komentamaan mua haukkumalla, että 'mitä seuraavaksi, kerro kerro!' Puomin tyttö kipitti ekaa kertaa ilman hihnaa ja mukavan tarkasti meni ja pysähtyi kontaktillekin, vaikka se jarrutus vielä on hieman hakusessa.

Nemolla oli hauskat treenit, kun tehtiin tehokasta kontaktitreeniä ja muuten pidettiin hauskaa hypyillä ja putkilla. Välillä vähän kevyempää vaihteeksi pitkille ohjausharjoituksille. Aloin jalostamaan kontaktia niin, että Nemo pysähtyy alastulokontaktille ja mä liikun eteenpäin. Suoraan eteen olen liikkunutkin ja pysyy ihan hyvin, mutta nyt otettiin valssia ja muuta, sillä kisaradalla voi kontaktin jälkeen olla lähtö mihin suuntaan tahansa. Nemo oli vielä kotonakin ihan suu hymyssä!

Lintubongari

Treenailtiin Nemon kanssa myös SportDogParkin agiepiksissä yhdellä mölliradalla ja kisaavien radalla kahteen kertaan. Möllirata oli juoksurata, ilman kontakteja. Vauhtia siis piisasi ja pari virhettä tuli putken väärästä päästä ja hypyn ohittamisesta mun jäädessä jälkeen. Kisaavien radalla olikin haastetta ja meidän kohtaloksi päätyi putki, joka oli sijoitettu A:n alle. Ekalla kierroksella itselle iski tenkkapoo kumpaan piti mennä ja toiselle radalla Nemo oli jo oppinut kumpaan piti mennä ;) Noh, saatiin se vielä korjattua, mutta palkinnoille ei päästy hyllyillä. Kivaa kuitenkin oli, vaikka reissuun hujahti viitisen tuntia... Jokseenkin suosittuja nuo ko. paikan kisat :)

Parsonlenkillä oli mukavaa, kun jäätiin jonon hännille Lunan poikakaverin Martin kanssa. Leppoisa Martti poika oli sen verran iloinen tuttavuus, jotta Nugakin innostui leikkiinkutsuun. Ehkäpä joku kerta juoksutetaan kaikkia kolmea samaan aikaan vapaana. Nemo taidetaan jättää siitä hötäkästä pois, kun on pikkaisen mustis tuosta Lunan kilpakosijasta :D

Nuga äidin suojissa

Agitreeneissä jännitti jälleen ja Luna oli extra kuumana, sillä pääsi radalle vasta pitkän odottelun jälkeen. Onneksi oli taas tiukat porttivahdit hommissa ja opelta tuli aivan uusia vinkkejä Lunan rauhoittamiseen. Omakin olo rauhoittui, kun alkoi kehumaan Lunaa rauhallisella matalammalla äänellä ja tehtävän jälkeen otti tytön kainaloon ja syötti nakkeja. Niin pystyi paremmin keskittymään opelta tuleviin ohjeisiin. Nemon kanssa saatiin kehua, että koira ottaa kontaktia paremmin kun ennen ja kysyy, mitä tehdään seuraavaksi. Itsellä oli korkeat kädet ja pieniä ajoitusongelmia.

Koirapuistossa tein VIRHEEN, kun heitin Lunalle lelun, mikä olikin niin kiva, että sen kanssa mentiin häntä suorana kymmeniä minuutteja, eikä tietenkään annettu lelua pois, saatikka muuten kiinni. Tilanne meni sitten entistä tukallammaksi, kun portin taakse pölähti vapaana kaksi kultaista noutajaa ja parson! Siitähän desipelit nousi meidän porukalla, koirilla... ja mulla, eikä se tietenkään mitään auttanut. Onneksi koirien omistajat saapuivat näköpiiriin, ottivat koirat kiinni ja siirtyivät kauemmaksi, niin Luna saatiin vihdoin hihnaan ja ulos. Niin piti blogiinkin hehkutella, että koirapuisto kävelymatkan päässä kotoa on huippu, kun siellä voi koirat helposti päästellä höyryjä, mutta taitaa toi puisto jäädä meillä siihen käyttöön, kun on tosi kurja ilma tai kellonaika sellainen, ettei ole muita koiria näköpiirissä... Sisällehän niitä ei auta samaan aikaan päästää, mutta ulkopuolellakin ne aiheuttaa liian suuria sydämentykytyksiä.

Tästä viisastuneena aloitettiin treenaamaan Lunan kanssa luoksetuloa ihan a:sta eli vaihdettiin uusi sana ja ensimmäinen harjoitus tehtiin sisätiloissa nakkien kanssa. Hyvin toimi, vaikka parketti olikin hieman liukas siihen touhuun... Tulevalla viikolla siirrytään ulkotiloihin liinan kanssa (kiitos Tanja lainasta!) ja jossain vaiheessa otetaan lelut käyttöön, tällä kertaa kaksi samanlaista lelua (kyllä sen puistossakin tiesin, että niitä pitäisi olla kaksi, mutta kummasti meillä aina niistä samanlaisista toinen hajoaa tai katoaa..)! Vinkkejä luoksetulon uudestaan harjoittelulle otetaan vastaan? Ollaan varmaan sitä suurin piirtein oikein treenattu, mutta liian vähän, kun ei ole niitä paikkoja, missä Lunan uskaltaa irti päästää. Muutenkin tulee enemmän touhuta tytön kanssa kahden, jotta saan tehtyä itsestäni mielenkiintoisen tyypin ;)

Nugan sisäsiisteys on mennyt huimasti eteenpäin! Melkein joka kerta tekee ulos tarpeensa, kunhan vaan pääsee otolliseen paikkaan. Hihnakäytöstä ollaan treenattu myös, sillä helposti alkaa pimeään aikaan haukkumaan vastaantulijoille ja toisille koirille sekä tänään oli ensimmäistä kertaa vetämistä havaittavissa, niin oli vauhti päällä pojalla, jota saa välillä houkutella metriäkin eteenpäin. Meillä vieraili muutaman yön ajan veljentyttö 10 vuotta, joka innostui opettamaan Nugalle paikallaoloa ja uutuutena maahanmenon. Kummasti vaan noinkin pieni pentu oppii, kun on perso ruoalle ;)

Onneksi Nemo tulee edelleen hyvin luokse, joten tehtiin kahden tunnin metsälenkki vapaana Ulpun (Lunan sisko) kanssa, olipas kivaa! Nyt mekin tiedetään muutama metsälenkki lähituntumassa. Haaveena, että joskus Lunaakin voisi siellä päästää vapaana viipottamaan :)

Sunnuntai chillailua

Mikäs sen mukavampaa, kun pakkaspäivinä viettää aikaa kavereitten kanssa kirpsakassa säässä! Ulkoilun jälkeen voi hyvällä omalla tunnolla käpertyä lämpimän viltin alle.

Pojat

Nuga sai uusia kavereita viikonloppuna. Perjantaina treffattiin pari viikkoa nuorempi cockeri Pähkinä. Touhukas tyttö, jolta metsästyslinjaisena löytyi myös se lintuja ylös ajava haukku, josta Nuga ei pidemmän päälle oikein diggaillut. Vauhtia ja sähellystä riitti :)

Ännä jengi

Lauantaina oltiin kolmen viikon tauon jälkeen pentupiirissä. Nugan lemppari on cavalier tyttönen, joka on suht rauhallinen hännänheiluttaja. Muitakin kivoja kavereita on, mm. karvatonta koiraa ja gorgia on kiva ajaa takaa, jackrussellin kanssa ei kuitenkaan uskalla ottaa matsia... Nuga pääsi samalla reissulla kampaajalle ihmettelemään. Ensi töikseen otti muovisen vesikipon reunasta kiinni hampaillaan ja vetäisi kupin nurin... Muuten olikin rauhassa, pusutteli ja tapitti kiltisti eri syleissä, lopuksi kömpi vielä omaan boksiinsa nukkumaan ♥

Nuga, Näätä ja Nemo

Sunnuntaina pojat kohtasivat Lunan siskon perheen. Näätä ja Nemo eivät olleet aiemmin nähneet, mutta pojat juoksentelivat pihalla sovussa. Mitä nyt pissapaikoista tuli vähän murinaa, eihän sitä samaan kohtaa voi, kun omat merkkaukset peittyy. Nugalle taisi olla vähän jännä paikka tuo Ulpu-tädin kohtaaminen, niin kovaa ja korkealta mentiin ensi alkuun. Nugaa kyllä selvästi kiinnosti täti ja sen kanssa olisi ollut kiva leikkiä, kuten äidin.

Jepujee, meidän agiharkat jatkui eilen. Lunalla oli kunnon draivi päällä, mutta karkaamisesta ei ollut tietoakaan, vaikka olin valjastanut miehen porttivahdiksi ja kiitos myös kurssikavereille, etenkin Eija-Riitalle, jotka olivat hengessä mukana valmiina ottamaan koppia :D Täytyy vaan tuntea oma koiransa ja pyytää opettajalta, että ensin saa vähän päästellä, ennen kun aletaan hiomaan jotain yhtä juttua. Luna siis pääsi eilen irroittelemaan radan loppupätkällä: hyppy - A - putken väärä pää - takaakiertäen hyppy - putki ja mä ohjasin kuten Nemoakin, irtosi kaukaa putkiin ja kiersi takaa niin, kun olisi sitä aina tehnyt. Palkkasin nameilla ja vinkumattomilla leluilla, ettei liikaa kiihtyisi. Lopuksi sitten hinkattiin kahta peräkkäistä vinoa hyppyä, mitä Luna ei oikein hahmottanut, vaan kiersi toisen esteen, kun tytön mielestä niin sai namin nopeammin ;)

Nemolla olikin kovat kierrokset ja keppeihin keskittymisestä ei tahtonut tulla mitään, takaaleikkausta yritettiin treenata. Onnistui sitten, kun oli saanut ensin rallata rataa... Nemon oma ope Ville viritteli jälleen vaativan radan ja meidän aika riittikin vaan ekojen esteiden hinkkaamiseen, mutta kyllä sieltä taisi joku onnistuminenkin tulla. Hitsi, kun on vaikea ajoittaa oma menonsa vierekkäisillä esteillä (välistävetoja yms.), hmph. Siinä onkin meillä vapaaharkattavaa, jahka helmi-maaliskuulla otetaan sekin kortti käyttöömme :)

Kuva googlesta, talvi näyttää nyt kauniilta!

Napattiin Nemon kanssa toinen nolla ykkösten agiradalta! Vielä yksi pitäisi kerätä, jotta päästään kakkosluokkaan kisaamaan. Rata oli tekninen, eikä meidän osuus ehkä kovin kaunis, mutta otin kaikki vaikeat kohdat varman päälle. Paljon nopeampia ja sujuvampiakin käännöksiä oltais osattu, mutta en uskaltanut alkaa kikkailemaan. Eka rata oli enemmänkin juoksurata, joten muutama mun ajoitusvirhe johti hylättyyn.

Erittäin tyytyväinen olin, sillä aamulla vielä mietiskelin paniikissa, pitäisikö jättää koko homma väliin, kun agilityesteitä ei oltu nähty kuukauteen ja olo oli edelleen hieman flunssainen, mikä tietysti aina johtaa siihen, että koirat on tavallista enemmän virtaa täynnä. Noi seikat ei näköjään menoa haitannut :) Oltiin toisella radalla luokan kakkosia ja Nemo sai keksejä + pehmosorsan uudeksi treenileluksi! Aika tehokkaasti Nemo pelmuutti sorsaa heti paikan päällä ;)

Leikin tohinaa

Eilen oli kisojen lisäksi action -päivä, kun kotiutuessa siivosin koko huushollin, jonka jälkeen Luna pääsi pitkälle lenkille ja viimeisenä Nuga mummulaan vasta ensimmäistä kertaa! Vähän rauhallisemmin siellä oltiin, kun näillä muilla meidän koirilla on tapana, mutta kyllä niitä crocseja vietiin samaan malliin, kun kotonakin ;) Siirrettiin muuten Nugan oleskelualuea kylpyhuoneeseen työpäivien ajaksi, kun alkoi häkki käydä pieneksi. Ilmeisesti ihan hyvin oli viihtynyt, kun kaapin kulmat oli ehjänä, eikä naapuristakaan ole tullut valituksia...

Nemo alimmaisena

Nugan sisko Ansku on viihtynyt hyvin uudessa kodissaan Helsinki-Viljakkala akselilla. Ensi tapaamisella Ansku ja 'isosiskonsa' Olga pärräsivät toisilleen, mutta seuraavana päivänä tilanne oli jo eri, kun mökillä pääsi ulkona telmimään. Tytöt tulivat yllättävän nopeasti juttuun, samoin Ansku kotiutui nopeasti, ilman mitään vikinää. Kuulemma tyttö nukkuu yönsä hyvin eli kun illalla laittaa Anskun boksiin, alkaa heti kuulumaan kuorsaus ja seuraavan kerran herää silloin, kun muutkin. Tytöillä on luksus oltavat pääkaupunkiseudulla, kun päivässä ei tarvi kahdestaan olla, kun muutama tunti, sillä tytöt haetaan mummulaan arkena aamupäivästä! Tässä kuvia Anskun ensimmäisistä viikoista omassa kodissa, kuvat: Juha Martinmaa:

Olga ja Ansku

Leikitään...

... ja painitaan

Syödään samaa puruluuta

Saunottukin on

Ja nukuttu

Nukkumapaikkoja riittää

Boksissa on turvallista olla

Mutta sänky varmaan se paras paikka

P.S. Ansku nimi jäi elämään, kuten aikoinaan Olgankin nimi oli kasvattajan antama :)

P.S.2 Käytiin tänään siellä suuressa koiratapahtumassa ja se oli todellakin suuri! Mätsärissä pienten aikuisten koirien luokassa oli 90 osallistujaa, joten me jätettiin suosista tsempalot väliin. Viisi tuttua parsonia siellä oli, miten teillä meni ja menikö pitkään?

Kaikille kolmelle koiralle tuli tänään postissa nimilaatat, jotka voi kiinnittää kaulapantaan karkaamistapausten varalle. Tilauksen tein Faunataressa useiden mallien valikoimasta ja hintaa tuli 9e/kpl, toimitus tosiaan postin kautta viikossa. Suutarissa vastaava halvin oli 15e ja ajattelin sen olevan aikamoinen summa kerrottuna kolmella.

Idean sain Anskun isosiskolta Olgalta, jolla oli juurikin tälläinen simppeli laatta pannassaan. Nemolla on myös entuudestaan luun muotoinen nimilaatta Mustista ja Mirristä hankittuna, mikä muistaakseni hieman hintavampi, mutta saa mukaansa odottaessa. Myös niitä pieniä kierrekorkkisia 'pulloja' olen kokeillut, mutta meillä ainakin kierteet aukeaa menossa ja sisällä olevat yhteystiedot ovat kadonneet.

Mitäs pidätte?

Mietiskelen tässä vielä huomista Koko perheen koiratapahtumaa Lielahdessa, lähteä vai ei? Kuinkahan paljon tuttuja on menossa? Nugaa ei voi vielä viedä, kun ei ole rokotukset kunnossa ja vaikkapa mätsäriä ajatellen Nemo on lampaanvaatteissa ja Luna lähes kaljuna, vaikka huomasin just muutama päivä takaperin, että Lunalle on kasvanut hyvä pohjavilla ja kun vielä uuden vuoden aattona sitä katsottiin, että on aika nakuna ;) Toisaalta, kaikkea kivaahan tapahtumassa on, vaikkei koiria ottaisikaan mukaan.

Lueskelin taannoin, että erään tutun parsonpentu pidättää jo hienosti... lenkin ajan ja kun pääsee sisälle, voi taas rauhassa päästellä :D Silloin se nauratti, enää ei. Nuga toimii juuri noin. Ollaan tässä nyt useampana vapaapäivänä, jouluaatto mukaan lukien, taisteltu asiasta ja ei niin ei. Parhaimmillani olen vienyt Nugan ulos neljä kertaa peräkkäin, kun on alkanut tekemään sisälle rinkiä, että kohta tulee, mutta siitä huolimatta on touhunnut pihalla jotain ihan muuta vapaana tai hihnassa. Silloin aattona ulkoiltiin yhteensä tunti ensin hihnassa, sitten pihassa vapaana ja pihassa hihnassa, mutta sitkeästi vaan pidätti ja mä luovutin. Mikähän neuvoksi?

Eilen keksin, että alan opettamaan tunnussanaa, kun tekee tarpeitaan (vaikka sitten sisälle), jos yhdistäisi sanaan tekemisen ulkona... Muutaman hassun kerran Nuga on vahingossa tehnyt tarpeensa ulos, jolloin olen kehunut ylitsevuotavasti, josta Nuga on mennyt hieman hämilleen ja homma saattanut jäädä vähän niin kun kesken, tämä sama ilmiö oli aikoinaan Nemon ja Lunan kanssa. Kehua kuitenkin pitäisi.

Agilityn aloitus ja parsonlenkki jäi meiltä väliin, kun tulin flunssaan, blääh :/ Saa nähdä, kuinka käy sunnuntain agikisojen kanssa, kun ehdin ilmoittaa Nemon virallisiin. Olenko terveenä ja ehditäänkö missään päästämään suurimpia liitohöyryjä ennen kisoja... Tosi rauhassa ovat kyllä nyt, kun itse en jaksa juuri sohvalta nousta. Nyt vasta tajuan, kun Seppo aina sanoo, että koirat ovat hissukseen hänen ollessa kotona, no joo, niin varmaan, kun istuu paikallaan vaikka koneella. Itse en juurikaan malta kotona istuskella ja niin ollen varjot vaan seuraa perässä ;)

Ne on söpöjä, kun ne nukkuu

P.S. Nugallakin on nyt oma sivu :)

Koirapuistoissa on ollut sutinaa näin vuoden vaihteessa. Yritettiin meinaan eilen päästä omalla porukalla puistoilemaan ennen rakettien pauketta, mutta joka paikassa oli täyttä. Tänään aamulenkillä kuitenkin päästiin puistoon, kun tovi odotettiin, että se tyhjeni. Nemoa kiinnosti hajut, mutta Luna juoksi sydämensä kyllyydestä edes takas. Aidan toisella puolella paineli yhdessä kohtaa pieni narttu (seropi?), joka sai yllätykseksi Lunasta nuuskuttelukaverin iloisen hännänheilutuksen säestämänä! No okei okei, kyllä Luna siinä sitten alkoi haukkumaankin, mutta toihan on turvallista sosiaalistumista Lunalle, kun saa rauhassa tutustua korkean aidan takaa.

Uutta vuotta juhlittiin tänä vuonna pienellä porukalla kotioloissa ja kukaan koirista ei pelännyt pauketta! Ensimmäiset jytinät, kun kuului etuoven puolelta, niin kaikki hulahtivat sinne haukkumaan, mutta muuten oltiin ihan nätisti ja lunkisti. Kiitos vieraiden, jotka ei yltiöpäisesti pusutelleet meidän koiria ;)

Nemo löysi uuden löhöpaikan sohvan uumenista

Sillä välin toisaalla juniorit vetää sukkaa ja todellakin murisee

Nugan peruskoulutus on jatkunut ja tähän mennessä on treenattu luoksetuloa, istumista (on ihan kone siinä, kuten Lunakin!), katsekontaktia ja tutustumista eli Nugan pitää istua tai seistä neljällä tassulla, kun ihminen sitä silittää. Jos ponkaisee kahdelle jalalle, huomio loppuu. Fiksu poika, on aika nopeasti ymmärtänyt idean ja tarjoaa nopeasti istumista napittaen samalla silmiin, että näinkö mun piti ollakin? (Ponkaisee siitä kyllä hyvin nopeasti kahdelle tassulle, ellei ole tiukkana). Nemon kanssa aikoinaan luovuttiin tästä harjoittelusta ja siksi varmaan Lunakin riekkuu ihan yltiöpäisesti uusiin ihmisiin tutustuessa. Nimimerkillä 'Kädessä olevan skumppalasin korkeudella jojotteleva'.

Oikein hyvää uutta vuotta 2012 kaikille! 

Joulu tuli... ja meni yhtä nopeasti! Kiireisen syksyn jälkeen en ehtinyt piipertämään joulujuttuja sillä antaamuksella, mihin olen tottunut, joten pakko myöntää, sitä joulufiilistä ei tullut. Pieniä pilkahduksia oli lahjoja paketoidessa ja niitä viedessä, ei muuta. Perinteiseen malliin kuitenkin juhlittiin saunoen (Nugakin tykkäsi), herkutellen ja lahjoja rapistellen. Uutena ohjelmanumerona oli aattona hautausmaalle kävely koirien kanssa, mikä kyllä kummasti piristi maalla tähtitaivaan alla ja sen jälkeen jaksoi taas syödä, sillä kertaa jälkiruokia ;)

Etenkin Lunaa kiinnosti lahjat

Koirat saivat tänä vuonna paaaljon herkkuja lahjaksi! Taas oli mummu ja pappakin laittanut lahjoja kääreisiin ja niitä sai sitten availla pitkin pyhiä, eikä muuten mennyt kenelläkään maha sekaisin. Nemo etenkin on supernopea pakettien avaaja :)

Nemo

Luna

Nuga

Nuga pääsi lahjojen vientireissulle mukaan ja elämänsä ekaan kyläpaikkaan. Poika oli nätisti ja sai paljon ihastusta aikaan <3 Myös aatonaattona poika kävi mun työpaikalla hurmaamassa kaikki! Reissusta sai mukaansa pehmosiilin ja sen kanssa jaksoi painaa ainakin puoli tuntia yhtä soittoa. Kotona ei oikein kauaa voi leluilla leikkiä, kun jompi kumpi vanhemmista omii sen heti itselleen ;D

Joulupäivänä suunnattiin aamulenkillä koirapuistoon tai alunperin piti päästää koirat vapaana juoksemaan yhdellä suurella kentällä, joka on osittain aidattu. Saatiin vinkki, että Lunan sisko Ulpu tykkää siinä kirmailla. Noh, ei siitä sitten mitään tullut, kun Nemo katosi kentältä lähimpien talojen suuntaan jonkun hyvän hajun perässä, eikä tullut huutamalla takaisin. Oletteko muuten huomanneet, että uroksia kiinnostaa hajut jotenkin enemmän aina, kun lumet tulee? Meillä on ollut sellaista ilmiötä nyt havaittavissa.

Luna kiitää...

Ja asiaan, lähdin sitten Nemoa hakemaan takaisin, niin Nuga lähti vauhdilla mun perääni, jolloin taas Seppo yritti ottaa Nugan kiinni päästäen samalla vahingossa Lunan irti ja niin oli soppa valmis. Vähän aikaa siinä ihmeteltiin, mutta aika nopeasti saatiin lauma kasaan ja todettiin, että taitaa olla turvallisempaa ihan aitojen sisäpuolella, siellä tosin ei rokottamatonta Nugaa voinut päästää vapaaksi, joten joutui vaan katselemaan sylistä toisten menoa (nyt on saanut ekan rokotteensa). Isot koirat kirmasivat ihan täysin siemauksin, huomasi, että oli pikkaisen kertynyt virtaskaa... Meno näytti siltä, että jollain katkee koipi jäätiköllä, mutta onneksi ehjänä päästiin takaisin kotiin ja koirat malttoivat sen jälkeen pötkötellä monta tuntia. Joulu- ja Tapaninpäivä menivätkin leppoisasti kotona porukalla chillaillen ja herkutellen, parasta :)

Nemo chillailee

Anskuakin ehdittiin moikkaamaan Viljakkalan mökille, oli kyllä komeat tilat koirilla siellä! Ansku ja Olga workki tulivat juttuun, kuin vanhat kaverit, vaikka Ansku oli ollut silloin uudessa perheessään vasta pikkaisen yli viikon ja meistä tuntui, että Ansku on ollut ikuisuuden omassa kodissa. Siskolla ja veljellä oli selvästi jälleen näkemisen riemua ja kyllä Ansku munkin syliin pyysi ja pääsikin :) Vaikutti kovin tyytyväiseltä ja säyseältä, maalaisilmasta väsyneenä ;) Nemo taisi vähän ihastua reissulla, sen verran innokkaasti teki tuttavuutta Olgan kanssa ;) Lunakin kävi pentusten kanssa juoksemassa tovin metsässä.

Nemo (jättiläislammas) ja Olga

Pojat tärähtäneinä

Iso ja pienet

Nuga tyttöjen korissa

Ansku päiväunipaikallaan jalan vieressä

Ansku <3

Lupaan tehdä jossain vaiheessa Anskun kuulumisista oman postauksensa!